RSS

Avainsana-arkisto: Kolibri

Erossa koulusta, erossa ystävistään. Miksi näin?

Erossa koulusta, erossa ystävistään. Miksi näin?

Koulujärjestelmämme suurin rangaistus on se, että oppilas erotetaan koulusta määräajaksi. Oppilaasta tämä saattaa ensin tuntua hienolta, mutta kun on hetken ollut erossa kouluympäristöstään, ei näennäinen vapaus tunnukaan mahtavalta, vaan ikävä kouluun kasvaa. Harva haluaa olla jatkuvasti yksin.
Vakavan sairauden kohdatessa, lapsen ja hänen perheensä sosiaalinen elämä saattaa muuttua. Koulunkäynti ei olekaan enää mahdollista ja lapsi joutuu eristyksiin luokastaan ja koulukavereistaan. Tällöin voidaan kysyä, mitä me voisimme tehdä, ettei sairastuneelle aiheuteta tuota edellä mainittua kovinta rangaistusta ja sitä kautta entisestään lisää huolta ja aiheuteta entisestään lisää yksinäisyyttä.

Koulunpäivän jälkeen lapset ja nuoret kykenevät sosiaalisen median avulla jossain määrin ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan, vaikka eivät koulussa tapaisikaan. Koulupäivän aikana tilanne on toinen. Miten tätä eristäytymistä voitaisiin helpottaa poissaolojen aikana?

Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus saattaa olla pitkään koulusta poissaolevalla lapselle ainoa mahdollisuus pitää sosiaalista yhteyttä luokkaansa. Opinnoissa eteneminen on mahdollista sairaalakoulujen avulla sekä kotona annettavan opetuksen tuella, mutta sosiaalista yhteyttä niiden avulla ei voida tukea. Verkko – ja /tai etäopiskelumahdollisuuksia tarvitsevalle oppilaalle on mahdollisuus räätälöidä Tuuve – hankkeen avulla sopiva opiskelukokonaisuus.

Konkreettinen esimerkki sairastuneen lapsen halusta pysyä yhteydessä kouluun on erään leukemiaan sairastuneen viidesluokkalaisen nuoren miehen toiminta. Perhe asui sopivan välimatkan päässä hoitavasta sairaalasta, joten heidän ei tarvinnut olla osastolla hoitojen koko aikaa vaan he kykenivät käydä aamulla sairaalassa saamassa tarvittavan lääkityksen. Tämän jälkeen he saivat palata kotiin. Kotiin päästyään, tämä hoidoista toipuva oppilas ei edes riisunut ulkovaatteitaan vaan riensi tietokoneelle ja avasi etäyhteyden kouluun. Säännöllinen yhteydenpito luokkaan oli hänelle näin tärkeää. Myös luokassa yhteyden avautumista odotettiin. Tätä voi etäyhteys olla parhaimmillaan.

Kevättä odotellen

Harri

harri.mantila@masku.fi

041 4352245

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : maaliskuu 17, 2017 Kategoria/t: Yleistä

 

Avainsanat: , , , , ,

”Voi, kunpa pääsisin joskus synttäreille.”

Kristikunnan suurimpaan syntymäpäiväjuhlaan on aikaa vain muutama viikko. Syntymäpäivien järjestäminen ja niihin osallistuminen on lähes jokaisen lapsen elämän huippuhetkiä. Kaikille lapsille tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Joskus vakava sairaus voi estää tämän lapsuuteen kuuluvan kokemuksen. Olin tänä syksynä järjestämässä etäyhteyttä eräälle pienelle oppilaalle, kun opettaja kertoi, että tämän pienen lapsen suurin toive on se, että hänet edes joskus kutsuttaisiin syntymäpäiville. Tai että hän pystyisi itse järjestämään lasten synttärit, mihin tulisi paljon kavereita. Voitte  kuvitella, kuinka suuri merkitys etäyhteydellä on tällaiselle lapselle ja hänen perheelleen. Etäyhteyden avulla hänen on nyt mahdollista seurata, osallistua ja tutustua muihin oman ikäisiin lapsiin.

Etämatikkaa

Kakkosluokan etämatikkaa

Olen tänä syksynä saanut enemmän kuin koskaan yhteydenottoja etäopetuksen järjestämiseksi. On mahtavaa, että tietoisuus hankkeestamme ja etäopetuksesta on edelleen levinnyt ja nyt etäyhteyksiä hyödynnetään monessa koulussa erittäin onnistuneesti. Eräs esikoulunopettaja kertoi syksyn etäopetuskokemuksistaan seuraavanlaisesti:

Etäopetusta on käytetty tarvittaessa esikoulukirjaa tehtäessä, kädentaitoja tehdessä, ym. normitoiminnan kuvaamisessa. Joskus yhteys on jätetty auki myös lasten vapaiden leikkien aikana, jonka aikana muutamat lapset ovat käyneet välillä juttelemassa ko. tytölle, joka leikki omia leikkejään kotonaan tai sitten lapset ovat laulaneet joitakin lauluja tytölle Skypen kautta. Kerran, kun perhe oli sairaalakäynnillä ja joutuivat odottelemaan vastaanotolle pääsyä pidempään, he ottivat Skype -yhteyden eskariin, ja lapset kävivät vuorollaan juttelemassa tytön kanssa, jotta hänen aikansa kuluisi sairaalassa odotellessa paremmin. “

 Yläkoulun puolella ysi-luokan luokanvalvoja kertoi omista oman luokkansa kuulumisistaan puolestaan näin:

“Etäopetus on sujunut ihan mukavasti. Olemme saaneet sovittua kattavasti kaikkia aineita lukkariin. Skypetyksen lisäksi minä käyn oppilaan luona kerran viikossa kaksoistunnin verran. Sädehoidot ovat tällä hetkellä jokapäiväisiä ja ovat verottaneet jaksamista, mutta tavoitteena ollut pari oppituntia päivässä keskipäivällä on onnistunut lähes jokaisena koulupäivänä. Lukujärjestykseen tein kielten osalle yhden tuntien vaihdon, jotta sain sekä enkun että ruotsin onnistumaan.”

Näistä käytännönläheisistä kommenteista huomaa, kuinka hyvin etäyhteyksiä voidaan hyödyntää niin esikoulussa kuin peruskoulun viimeisellä luokalla. Jokainen etäopetustilanne on yksilöllinen, mutta auttamisen halulla, maalaisjärkeä käyttäen, yrityksien ja erehdyksien avulla, moni sellainen opetustilanne, joka muuten olisi mahdottomuus, on nyt täysin mahdollista toteuttaa. Näistä tilanteista lukiessa ei tarvitse kyseenalaistaa, tarvitaanko etäopetusta erityistilanteissa.

 

Joulua ja syntymäpäiviä odotellen

 

DSC00940  Harri

 

 

 

www.etaopetus.fi/sairastuminen

harri.mantila@masku.fi

041-4352245

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 28, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 

Avainsanat: , , , , , , ,

 
%d bloggers like this: