RSS

Aihearkisto: Yleistä

”Voi kun pääsisin takaisin kouluun!”

Olin apuna järjestämässä etäopetusta eräällä koululla, missä kaksi viidesluokkalaista oppilasta on sairastunut samaan aikaan syöpään. Luokanopettaja oli kysynyt koko luokalta, mikä on kaikkien oppilaiden toive. Kaksi sairastunutta oli vastannut, että he haluaisivat päästä takaisin kouluun. Varmasti he toivovat, että hoidot purevat ja syöpä paranee, mutta toiveena he mainitsivat kouluun pääsemisen. Se on varmasti lapselle konkreettinen ja helposti sanoiksi puettava asia.

Me opettajat teemme valtavasti töitä lasten eteen. Olemme valmiita uhraamaan koulutyöhön välillä vapaa-aikaamme. Järjestämme upeita tilaisuuksia ja otamme valtavan vastuun isosta lapsiryhmästä esim. leirikoulujen järjestäjinä ja valvojina.

Meiltä odotetaan ja pian myös vaaditaan ottamaan isoja digiloikkia. Digiähky voi ilmaantua Wilman eri koukeroiden kautta, eri sähköpostien ja sovellusten hallinnassa ja salasanojen muistamisessa, Drivessä olevien dokumenttien jakamisasetuksissa jne. Mutta silti niistä selvitään, välillä paremmin ja välillä huonommin.

Mutta…

Etäyhteyksien käyttöönotossa törmään silti vielä ongelmaan, että etäopetuksen digiloikkaa tavoitellessa, riman koetaan olevan liian korkealla. Tulee rimakauhu. Nostetaan kädet pystyyn luovuttamisen merkiksi. Edellä mainittuihin opettajien työn haasteisiin verrattuna tämä on jotain muuta. Ajattelen niin, että motivaatio auttaa sairastunutta lasta ja hänen perhettään olisi niin suuri, että loikka uskallettaisiin ottaa. Tunne, että on voinut olla avuksi, on enemmän kuin palkintokorokkeella seisominen. Palkinto tulee siitä, että on voinut jollain tavoin auttaa tilanteessa, mikä ei kuulu millään tavoin normaaliin lapsen tai nuoren elämän arkeen.

Pitkäaikaissairaita lapsia, jotka voisivat hyötyä etäopetuksesta, on paljon. Silti etäopettaminen on monelle edelleen vierasta. Siksi siihen on tarjolla apua. eSKOn, Kolibrin ja Sylvan rahoittamien hankkeiden jälkeen, Tuuve – hanke ( Tuettua verkko-opetusta erityistilanteisiin) auttaa. Tuuve on Opetus – ja kulttuuriministeriön rahoittama kolmivuotinen hanke. Osoitteessa www.tuuve.fi on lisää tietoa hankeesta.

Jakakaa siis tietoa edelleen ja älkää epäröikö ottaa yhteyttä. Yhdessä voimme ottaa todellisen digiloikan. Yhteystiedot löytyvät näiltä sivuilta.

Harri

Mainokset
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 17, 2017 Kategoria/t: Yleistä

 

Erossa koulusta, erossa ystävistään. Miksi näin?

Erossa koulusta, erossa ystävistään. Miksi näin?

Koulujärjestelmämme suurin rangaistus on se, että oppilas erotetaan koulusta määräajaksi. Oppilaasta tämä saattaa ensin tuntua hienolta, mutta kun on hetken ollut erossa kouluympäristöstään, ei näennäinen vapaus tunnukaan mahtavalta, vaan ikävä kouluun kasvaa. Harva haluaa olla jatkuvasti yksin.
Vakavan sairauden kohdatessa, lapsen ja hänen perheensä sosiaalinen elämä saattaa muuttua. Koulunkäynti ei olekaan enää mahdollista ja lapsi joutuu eristyksiin luokastaan ja koulukavereistaan. Tällöin voidaan kysyä, mitä me voisimme tehdä, ettei sairastuneelle aiheuteta tuota edellä mainittua kovinta rangaistusta ja sitä kautta entisestään lisää huolta ja aiheuteta entisestään lisää yksinäisyyttä.

Koulunpäivän jälkeen lapset ja nuoret kykenevät sosiaalisen median avulla jossain määrin ylläpitämään sosiaalisia suhteitaan, vaikka eivät koulussa tapaisikaan. Koulupäivän aikana tilanne on toinen. Miten tätä eristäytymistä voitaisiin helpottaa poissaolojen aikana?

Etäyhteyksiä hyödyntävä opetus saattaa olla pitkään koulusta poissaolevalla lapselle ainoa mahdollisuus pitää sosiaalista yhteyttä luokkaansa. Opinnoissa eteneminen on mahdollista sairaalakoulujen avulla sekä kotona annettavan opetuksen tuella, mutta sosiaalista yhteyttä niiden avulla ei voida tukea. Verkko – ja /tai etäopiskelumahdollisuuksia tarvitsevalle oppilaalle on mahdollisuus räätälöidä Tuuve – hankkeen avulla sopiva opiskelukokonaisuus.

Konkreettinen esimerkki sairastuneen lapsen halusta pysyä yhteydessä kouluun on erään leukemiaan sairastuneen viidesluokkalaisen nuoren miehen toiminta. Perhe asui sopivan välimatkan päässä hoitavasta sairaalasta, joten heidän ei tarvinnut olla osastolla hoitojen koko aikaa vaan he kykenivät käydä aamulla sairaalassa saamassa tarvittavan lääkityksen. Tämän jälkeen he saivat palata kotiin. Kotiin päästyään, tämä hoidoista toipuva oppilas ei edes riisunut ulkovaatteitaan vaan riensi tietokoneelle ja avasi etäyhteyden kouluun. Säännöllinen yhteydenpito luokkaan oli hänelle näin tärkeää. Myös luokassa yhteyden avautumista odotettiin. Tätä voi etäyhteys olla parhaimmillaan.

Kevättä odotellen

Harri

harri.mantila@masku.fi

041 4352245

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : maaliskuu 17, 2017 Kategoria/t: Yleistä

 

Avainsanat: , , , , ,

Luokassa on tyhjä pulpetti…

Luokassa on tyhjä pulpetti. Pieni neljännen luokan oppilas on poissa luokasta. Vai onko kuitenkaan? Luokkahuoneen pianon päällä olevan tietokoneen näytöllä näkyy iloinen, paljaspäinen oppilas. Etäyhteyden avulla yhteys luokkaan on palannut. Opettajan, luokkakavereiden, oppilaan ja hänen vanhempiensa kasvoilta huokuu ilo.

Vakava sairaus on pysäyttänyt oppilaan ja hänen perheensä normaalin arjen. Koulunkäynti on järjestettävä sairaalakoulun ja etäopetuksen keinoin. Lapsen vastustuskyvyn vähäisyys sekä infektioeristys, hankaloittavat kotona annettavaa opetusta. Vaikka sairaus on vaikuttanut liikuntakykyyn ja toisen silmän näkökyky on heikentynyt, lapsen halu opiskella ja olla yhteydessä luokkaan ja kavereihin, ei ole hävinnyt. Etäyhteyden avulla sosiaalisten suhteiden ylläpito ja opiskelu luokan mukana ovat nyt mahdollisia. Toivottavasti tämä vähentää lapsen yksinäisyyden tunnetta edes vähän ja lisää hänen henkistä vireystilaansa.

Nykyisin helposti saatavilla olevien laitteiden ja ohjelmien avulla etäyhteyksiä hyödyntävä opetus on vaivatonta sekä edullista. Opetuksen järjestämiseksi tarvitaan koulutoimen, koulun ja opettajien halua ja tahtoa auttaa. Vaivannäöstä on tarjolla palkinnoksi ilosta loistavat lasten kasvot. Minun sekä Opetusministeriön rahoittaman hankkeen kautta on mahdollista saada teknistä ja pedagogista apua.

Tässä edellä kuvatussa tapauksessa etäyhteys luotiin muutaman läppärin ja Google Hangouts – ohjelman avulla. Luokkaan sijoitettujen kahden tietokoneen avulla, etäoppilas kykenee omalta koneeltaan toimia “elokuvaohjaajana”, valiten sen kuvakulman, mitä hän haluaa luokasta seurata. Jos luokkakavereilla on tunneilla käytössään tietokoneita, on kuvakulmia tarjolla entistä enemmän.

www-etaopetus-fisairastuminenOlen kiitollinen, että Sylva on viime vuonna mahdollistanut työni näiden lasten kanssa. Tätä ennen työni turvaajina ovat olleet Opetushallituksen eSKO ja Kolibri – hankkeet (www.etaopetus.fi/sairastuminen). Koulunkäyntiä on onnistuneesti tuettu myös Monni – hankkeen avulla (http://monniverkossa.blogspot.fi/). Nyt olemme saaneet Opetus – ja kulttuuriministeriön kautta rahoituksen Tuuve ( Tuettua verkko-opetusta erityistilanteissa) – hankkeelle, mihin on yhdistetty minun etäopetustyöni ja edellä mainitun Monnin tavoitteet. Tuuvesta tulette kuulemaan lisää lähiaikoina.

Toivon, että jokainen pitkään koulusta poissa oleva lapsi saisi mahdollisuuden kokeilla,  onko etäyhteydestä apua jaksamiseen sekä luonnollisesti koulunkäyntiin. Haluan olla mukana auttamassa ja mahdollistamassa etäopiskelua erityistilanteissa.

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

DSC00940Harri Mantila

Kurittulan koulu, Masku

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : tammikuu 18, 2017 Kategoria/t: Yleistä

 

”Voi, kunpa pääsisin joskus synttäreille.”

Kristikunnan suurimpaan syntymäpäiväjuhlaan on aikaa vain muutama viikko. Syntymäpäivien järjestäminen ja niihin osallistuminen on lähes jokaisen lapsen elämän huippuhetkiä. Kaikille lapsille tämä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Joskus vakava sairaus voi estää tämän lapsuuteen kuuluvan kokemuksen. Olin tänä syksynä järjestämässä etäyhteyttä eräälle pienelle oppilaalle, kun opettaja kertoi, että tämän pienen lapsen suurin toive on se, että hänet edes joskus kutsuttaisiin syntymäpäiville. Tai että hän pystyisi itse järjestämään lasten synttärit, mihin tulisi paljon kavereita. Voitte  kuvitella, kuinka suuri merkitys etäyhteydellä on tällaiselle lapselle ja hänen perheelleen. Etäyhteyden avulla hänen on nyt mahdollista seurata, osallistua ja tutustua muihin oman ikäisiin lapsiin.

Etämatikkaa

Kakkosluokan etämatikkaa

Olen tänä syksynä saanut enemmän kuin koskaan yhteydenottoja etäopetuksen järjestämiseksi. On mahtavaa, että tietoisuus hankkeestamme ja etäopetuksesta on edelleen levinnyt ja nyt etäyhteyksiä hyödynnetään monessa koulussa erittäin onnistuneesti. Eräs esikoulunopettaja kertoi syksyn etäopetuskokemuksistaan seuraavanlaisesti:

Etäopetusta on käytetty tarvittaessa esikoulukirjaa tehtäessä, kädentaitoja tehdessä, ym. normitoiminnan kuvaamisessa. Joskus yhteys on jätetty auki myös lasten vapaiden leikkien aikana, jonka aikana muutamat lapset ovat käyneet välillä juttelemassa ko. tytölle, joka leikki omia leikkejään kotonaan tai sitten lapset ovat laulaneet joitakin lauluja tytölle Skypen kautta. Kerran, kun perhe oli sairaalakäynnillä ja joutuivat odottelemaan vastaanotolle pääsyä pidempään, he ottivat Skype -yhteyden eskariin, ja lapset kävivät vuorollaan juttelemassa tytön kanssa, jotta hänen aikansa kuluisi sairaalassa odotellessa paremmin. “

 Yläkoulun puolella ysi-luokan luokanvalvoja kertoi omista oman luokkansa kuulumisistaan puolestaan näin:

“Etäopetus on sujunut ihan mukavasti. Olemme saaneet sovittua kattavasti kaikkia aineita lukkariin. Skypetyksen lisäksi minä käyn oppilaan luona kerran viikossa kaksoistunnin verran. Sädehoidot ovat tällä hetkellä jokapäiväisiä ja ovat verottaneet jaksamista, mutta tavoitteena ollut pari oppituntia päivässä keskipäivällä on onnistunut lähes jokaisena koulupäivänä. Lukujärjestykseen tein kielten osalle yhden tuntien vaihdon, jotta sain sekä enkun että ruotsin onnistumaan.”

Näistä käytännönläheisistä kommenteista huomaa, kuinka hyvin etäyhteyksiä voidaan hyödyntää niin esikoulussa kuin peruskoulun viimeisellä luokalla. Jokainen etäopetustilanne on yksilöllinen, mutta auttamisen halulla, maalaisjärkeä käyttäen, yrityksien ja erehdyksien avulla, moni sellainen opetustilanne, joka muuten olisi mahdottomuus, on nyt täysin mahdollista toteuttaa. Näistä tilanteista lukiessa ei tarvitse kyseenalaistaa, tarvitaanko etäopetusta erityistilanteissa.

 

Joulua ja syntymäpäiviä odotellen

 

DSC00940  Harri

 

 

 

www.etaopetus.fi/sairastuminen

harri.mantila@masku.fi

041-4352245

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : marraskuu 28, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 

Avainsanat: , , , , , , ,

Mitä jos lapsi ei pääsekään kouluun?

Näin lomien jälkeen lapset ja nuoret odottavat koulun alkua erilaisin tuntein. Joillekin se tarkoittaa pitkien aamu-unien loppumista, joillekin armotonta oppiaineiden pänttäämistä ja varmaankin monet odottavat koulukavereiden näkemistä. Jollain ei lukuvuosi kuitenkaan ala milään näistä tavoista. Edessä voi olla pitkiä sairaalajaksoja, infektioeristystä ja sitä kautta mahdollista eristäytymistä omasta koulustaan, luokastaan ja kavereistaan.
etäopetustilanneKotona annettava opetus sekä sairaalakoulu edesauttavat opiskelun etenemisessä, mutta omaa luokkaa ja lähiopetusta omassa koulussa eivät nekään kykene korvaamaan.  Etäopetuskaan ei kykene korvaamaan lähiopetusta ja koulussa olemista, mutta etäoppilaalla on silti mahdollisuus seurata oman luokkansa opiskelua, osallistua siihen ja ylläpitää sosiaalisia suhteita omiin koulukavereihinsa. Etäyhteys saattaa joissain tilanteissa olla ainoa aukko omaan tuttuun kouluyhteisöön.
Oph:n ja Turun kaupungin sivistystoimialan rahoittama Kolibri-hanke toimii edelleen. Yksi toiminnan painopiste on erityistilanteiden etäopetus. Erityistilanne pitkine koulusta poissaoloineen voi johtua sairaudesta, tapaturmasta tms. Tavoitteemme on auttaa mahdollisimman montaa oppilasta, hänen perhettään ja kouluaan etäopetuksen keinoin  selvitä koulutyössään eteenpäin, helpottaa kouluun paluuta ja vähentää yksinäisyyttä pitkien poissaolojen aikana.
Jakaa tietoa eteenpäin ja ottakaa yhteyttä, Lisätietoa mm http://www.etaopetus.fi sekä http://www.etaopetus.fi/sairastuminen sivuilla.
Harri Mantila
Kurittulan koulu, Masku
Kolibri-hanke
harri.mantila@masku.fi
0414352245
 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : elokuu 28, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 

Avainsanat: , , ,

Etäopetus toimii näppärästi myös sisäilmasairailla

homepakolaisetSisäilmasairaudet ovat suhteellisen uusi ilmiö, ainakin tällaisessa maanlaajuisessa,jokaista kuntaa ja useimpaa taajamaa koskevassa mittakaavassa. Ne ovat luonnollinen seuraus heikkolaatuisesta rakentamisesta ja huoltotoimenpiteiden laiminlyönneistä.

Vaikka koko sisäilmaongelmiin liittyvä vyyhti on monimutkainen ja kallis ratkottava, voidaan etäopetuksella saada sisäilmasta sairastuneiden koululaisten ja opiskelijoiden tilanteeseen näppärää apua.

Saamme Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projektissa silloin tällöin yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lasten koulunkäynti on kokonaan katkolla. Nämä nuoret eivät voi mennä omaan sisäilmaongelmaiseen kotikouluunsa, mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole näköpiirissä. Vakava sairastuminen on viiltävä isku, varsinkin kun samalla koko tulevaisuus mietityttää.

Sisäilmaongelmatilanteissa perhe saattaa jäädä vaille kovasti kaipaamaansa tukea, sillä sairautta ei nykyisillä menetelmillä ole aina mahdollista todentaa. Tämä koskee niin sairastunutta koululaista kuin sairastunutta rakennustakin – kummallakin saattaa olla terveen paperit, vaikka runko on säröillä. Tilanne johtuu siitä, että tutkimus- ja mittausmenetelmät kehittyvät hitaasti, tieto uudenlaisesta ongelmasta karttuu vähitellen ja tutkijan tulostimestakin on puolenvuosisadan matka ruohonjuuren ääreen.

Tästä ei tarvitse välittää. Nuoren henkilön syrjäytymisen kalleus ja kipeys ovat selkeitä faktoja ja koululaitosten kunto virallisesti tunnustettu kansallinen ongelma. Etäopetuksen toteuttaminen on helppoa ja vieläpä puoli-ilmaista. Työelämässä etäyhteyksiä käytetään arkipäiväisesti. Sairastuneen oppilaan opiskelu luokan mukana toimiikin arvokkaana ja ajanmukaisena kokemuksena koko luokalle.

Tietämättä sitä, onko tilanne väliaikainen, milloin koulu saadaan korjattua, mitkä ovat tautimekanismit ja tarkat toksiinit, kannattaa härkää tarttua sarvista ja nuori pitää mukana luokkayhteisössään. Muutama Muodosta Yhteys -napin painallus voi muuttaa elämän suunnan ja on helppo toteuttaa – apuakin on saatavilla.

Tapauskohtaisesti voidaan katsoa, järjestetäänkö etäopetusta viikossa tunti vai kymmenen, pystytäänkö siihen räätälöimään lähiopetusta – kuten vaikkapa osallistumista ulkoliikuntaan – tai järjestetäänkö lisäksi erillistä tukiopetusta tai muita apuja.

Tärkeintä on kuitenkin aloittaa jostakin. Ohuttakin lankaa pitkin löytää helpommin takaisin kuin täysin yhteydettä.

Katja Pulkkinen

Projektipäällikkö

Ratkaisuja Sisäilmasairaille! -projekti

Homepakolaiset ry

www.homepakolaiset.fi/ratkaisuja-sisailmasairaille

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : huhtikuu 13, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 

Luokka kotona vai koti luokassa

Toimin viimeistä kevättäni ala-asteen luokanopettajana Ulvilan Friitalan koulussa. Minulla on neljäs luokka, jonka sain kolmosella opettaakseni. Luokassa on poika, joka sairastaa harvinaista perinnöllistä luustonhaurastumissairautta. Jonkin verran erityisvarovaisuutta on noudatettu hänen suhteensa etenkin välitunneilla, liikunnassa ja rapuissa ym. Mutta yllättäen hänen tilansa huononi ja hän joutui joulun jälkeen suureen leikkaukseen ja koko kevääksi kotiin toipumaan.

Häntä ei siirretty varsinaiseen kotiopetukseen vaan alunpitäen hän säilyi koulun oppilaana, jolle päivittäin vietiin henkilökohtaisesti läksyt ja opetusta kotiin. Milloin avustaja, milloin opettaja kävivät häntä tapaamassa.

Kun sairaalakoulun opettaja soitti minulle tiedustellakseen, haluaisinko kokeilla skypen kautta tapahtuvaa etäopetusta, vastasin oitis: ”Tottakai!”. Hämmästyin, kun hän toisti kysymyksensä epäillen olinko nyt ihan varma asiasta. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi ihmeessä kieltäytyisin moisesta. Päin vastoin, juttuhan kuulosti oikein kiinnostavalta. Ajatella, että pääsisin kokeilemaan vielä tätäkin. Olin myös varma, että rehtorimme innostuisi asiasta, joten mikin hankkiminen ei olisi ongelma.

Niin saatiin mikrofoni paikoilleen ja Harri Mantila tuli sovittuna aikana näyttämään, miten toimitaan. Se ei ollut todellakaan vaikeaa, ihan tavallinen Skype-yhteys. Ja vaikka ei olisi Skypeä koskaan käyttänytkään, oppii kerta näytöllä. Myös tietokoneen erilaisten opetussivujen jakaminen etäoppilaalle, oli aivan yksinkertaista.

Sitten siirryttiinkin oUlvilaitis käytännön toimiin. Oppilaiden vanhemmille lähetin Wilman kautta tiedon, että osa tunneista jaetaan etäopetuksena ja oppilaita valmistelin lähinnä kertomalla, että tuttu luokkatoveri on hieman oudonnäköinen teräksisessä sädekehässään, jolla hänen niskansa on tuettu toistaiseksi.

Heti ensimmäinen jaettu oppitunti tahtoi nostaa tipan silmäkulmiin, oppilaiden välitön riemu siitä, että poissaoleva oppilas olikin taas osana luokkaa oli käsin kosketeltavaa. Uskon, että samoin koettiin ruudun toisella puolellakin.

Toistaiseksi toipilas on jaksanut osallistua yleensä vain kahdelle oppitunnille päivässä, joskus vielä pieni opetustuokio kolmantena.

On hauska huomata, miten oppilaat iloisina juoksevat ruudun eteen tervehtimään, kun huomaavat yhteyden olevan auki tunnin alussa. Olen myös antanut halukkaiden oppilaiden jäädä juttelemaan tunnin lopulla tai välitunnilla. Luulenkin, että varsinaista opetusta tärkeämpi on yhteys luokkatovereihin ja luokan arkisiin puuhiin.

Olen useasti miettinyt, miksi ihmeessä osa opettajista kieltäytyy etäopetuksesta. Itselleni asia oli niin itsestään selvä, etten edes miettimällä keksinyt yhtäkään syytä, miksi kieltäytyä.

Ainakin tarvittava tekniikka on niin helppoa, ettei se voi muodostaa estettä kenellekään. Itse olen kunnan ylivoimaisesti iäkkäin opettaja, enkä todellakaan mikään tietokone-expertti, mutta ei haittaa ollenkaan.

Ehkä joku voi ujostella, kun kokee, että siellä ne mahdolliset vanhemmatkin nyt näkevät, mitä täällä koulussa oikein tehdään. Mutta opetushan on meillä julkista. Koska tahansa, kuka tahansa, saa tulla seuraamaan opetusta luokkaankin. Ensimmäisinä työvuosinani kiersivät vielä tarkastajatkin seuraamassa opetusta.

Minä ajattelen, että se, mitä lapset kertovat kotona, taitaa olla paljon hullumpaa, kuin se, mitä täällä koulussa oikeasti tapahtuu.

Luulenpa lisäksi, että ne pienet ja suuret sählingit luokassa ovat juuri sitä arjen iloa ja elämän suolaa, mitä etäoppilas eniten kaipaa.

Kokonaisuutena olen kokenut, että vakavasti sairas oppilas on antanut muulle luokalle paljon ajattelun aihetta. He ovat oikeasti joutuneet ajattelemaan, miltä tuntuisi, kun ei pääsisikään kouluun. He ovat myös nähneet, miten hienosti poissaoleva oppilas jaksaa ja haluaa osallistua siihen, mihin muutkin.

Kyllä pieni potilas on tämän tarinan todellinen sankari!

Itselleni tämä on ollut kokemuksena hieno lopetus työuralle, joka alkoi vääntämällä spriintuoksuisia vahaksia monistuskoneessa vanhassa keskikoulussa.

Tuula Halttu

 
1 kommentti

Kirjoittanut : maaliskuu 20, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 
 
%d bloggers like this: