RSS

Luokka kotona vai koti luokassa

20 Mar

Toimin viimeistä kevättäni ala-asteen luokanopettajana Ulvilan Friitalan koulussa. Minulla on neljäs luokka, jonka sain kolmosella opettaakseni. Luokassa on poika, joka sairastaa harvinaista perinnöllistä luustonhaurastumissairautta. Jonkin verran erityisvarovaisuutta on noudatettu hänen suhteensa etenkin välitunneilla, liikunnassa ja rapuissa ym. Mutta yllättäen hänen tilansa huononi ja hän joutui joulun jälkeen suureen leikkaukseen ja koko kevääksi kotiin toipumaan.

Häntä ei siirretty varsinaiseen kotiopetukseen vaan alunpitäen hän säilyi koulun oppilaana, jolle päivittäin vietiin henkilökohtaisesti läksyt ja opetusta kotiin. Milloin avustaja, milloin opettaja kävivät häntä tapaamassa.

Kun sairaalakoulun opettaja soitti minulle tiedustellakseen, haluaisinko kokeilla skypen kautta tapahtuvaa etäopetusta, vastasin oitis: ”Tottakai!”. Hämmästyin, kun hän toisti kysymyksensä epäillen olinko nyt ihan varma asiasta. En ymmärtänyt ollenkaan, miksi ihmeessä kieltäytyisin moisesta. Päin vastoin, juttuhan kuulosti oikein kiinnostavalta. Ajatella, että pääsisin kokeilemaan vielä tätäkin. Olin myös varma, että rehtorimme innostuisi asiasta, joten mikin hankkiminen ei olisi ongelma.

Niin saatiin mikrofoni paikoilleen ja Harri Mantila tuli sovittuna aikana näyttämään, miten toimitaan. Se ei ollut todellakaan vaikeaa, ihan tavallinen Skype-yhteys. Ja vaikka ei olisi Skypeä koskaan käyttänytkään, oppii kerta näytöllä. Myös tietokoneen erilaisten opetussivujen jakaminen etäoppilaalle, oli aivan yksinkertaista.

Sitten siirryttiinkin oUlvilaitis käytännön toimiin. Oppilaiden vanhemmille lähetin Wilman kautta tiedon, että osa tunneista jaetaan etäopetuksena ja oppilaita valmistelin lähinnä kertomalla, että tuttu luokkatoveri on hieman oudonnäköinen teräksisessä sädekehässään, jolla hänen niskansa on tuettu toistaiseksi.

Heti ensimmäinen jaettu oppitunti tahtoi nostaa tipan silmäkulmiin, oppilaiden välitön riemu siitä, että poissaoleva oppilas olikin taas osana luokkaa oli käsin kosketeltavaa. Uskon, että samoin koettiin ruudun toisella puolellakin.

Toistaiseksi toipilas on jaksanut osallistua yleensä vain kahdelle oppitunnille päivässä, joskus vielä pieni opetustuokio kolmantena.

On hauska huomata, miten oppilaat iloisina juoksevat ruudun eteen tervehtimään, kun huomaavat yhteyden olevan auki tunnin alussa. Olen myös antanut halukkaiden oppilaiden jäädä juttelemaan tunnin lopulla tai välitunnilla. Luulenkin, että varsinaista opetusta tärkeämpi on yhteys luokkatovereihin ja luokan arkisiin puuhiin.

Olen useasti miettinyt, miksi ihmeessä osa opettajista kieltäytyy etäopetuksesta. Itselleni asia oli niin itsestään selvä, etten edes miettimällä keksinyt yhtäkään syytä, miksi kieltäytyä.

Ainakin tarvittava tekniikka on niin helppoa, ettei se voi muodostaa estettä kenellekään. Itse olen kunnan ylivoimaisesti iäkkäin opettaja, enkä todellakaan mikään tietokone-expertti, mutta ei haittaa ollenkaan.

Ehkä joku voi ujostella, kun kokee, että siellä ne mahdolliset vanhemmatkin nyt näkevät, mitä täällä koulussa oikein tehdään. Mutta opetushan on meillä julkista. Koska tahansa, kuka tahansa, saa tulla seuraamaan opetusta luokkaankin. Ensimmäisinä työvuosinani kiersivät vielä tarkastajatkin seuraamassa opetusta.

Minä ajattelen, että se, mitä lapset kertovat kotona, taitaa olla paljon hullumpaa, kuin se, mitä täällä koulussa oikeasti tapahtuu.

Luulenpa lisäksi, että ne pienet ja suuret sählingit luokassa ovat juuri sitä arjen iloa ja elämän suolaa, mitä etäoppilas eniten kaipaa.

Kokonaisuutena olen kokenut, että vakavasti sairas oppilas on antanut muulle luokalle paljon ajattelun aihetta. He ovat oikeasti joutuneet ajattelemaan, miltä tuntuisi, kun ei pääsisikään kouluun. He ovat myös nähneet, miten hienosti poissaoleva oppilas jaksaa ja haluaa osallistua siihen, mihin muutkin.

Kyllä pieni potilas on tämän tarinan todellinen sankari!

Itselleni tämä on ollut kokemuksena hieno lopetus työuralle, joka alkoi vääntämällä spriintuoksuisia vahaksia monistuskoneessa vanhassa keskikoulussa.

Tuula Halttu

 
1 kommentti

Kirjoittanut : maaliskuu 20, 2015 Kategoria/t: Yleistä

 

One response to “Luokka kotona vai koti luokassa

  1. Pirjo Suhonen

    maaliskuu 20, 2015 at 1:55 pm

    Upeata, mahtavaa! Kiitos inspiroivasta artikkelista🙂 Teknologia on hyva valine opetuksen tukena ja apuna, mutta toimiakseen vaatii taitavaa pedagogiikkaa ja ope on siina se ”paras applikaatio”! Hatunnosto huikealle ja rohkealle opettajalle!🙂

     

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: