RSS

Mikä tekee tästä työstä niin palkitsevan?

25 Mar

Tämän kahden ja puolen vuoden aikana en ole etäopetustyössäni tarvinnut lisämotivaatiota. Niin tärkeäksi ja mielenkiintoiseksi tämän työn koen. Palaute mitä olen saanut, on entisestään vahvistanut, että tälle on myös tarvetta. Jos mahdollista, motivaationi sai viime viikkoina vielä entisestään piritysruiskeen muutaman erittäin onnistuneen etäopetuskonsultaation myötä. Olen varma, että kuka tahansa, joka olisi vierestä seurannut yhteyden palaamista pitkäaikaissairaan ja hänen luokkakavereidensa ja opettajansa välille olisi samaa mieltä. Aivan huikeita elämyksiä.

Niin usein näissä tilanteissa on kyse siitä, että elämä on kääntänyt nurjan puolensa perheelle. Joskus joku on sanonut, että enempää ei kenellekään anneta mitä jaksaa kantaa, mutta tästä voisi olla myös eri mieltä. Jos lapsi on ennen kymmenettä elinvuottaan taistellut jo aivokasvaimen ja leukemian kanssa äärimmäisen armotonta taistelua, miksi hänelle ja hänen perheelleen kumotaan niskaan vielä leukemian uusiminen. Väkisin hiipii mieleen missä on kohtuus!

Facebookin ja ehkä myös eSKOn saaman näkyvyyden myötä olin eräällä koululla pohjanmaalla auttamassa etäyhteyden luomisessa. Kaupungin tietohallinto oli hienosti auttanut kameran, mikrofonin ja ohjelmien asentamisessa. Me pääsimme suoraan käsiksi etäyhteyden testaamiseen ja harjoitteluun todellisessa tilanteessa. Koko asia ja ohjelmana käytettävä Lync oli koululle ja perheelle täysin uutta. Kun aamulla luokkaan menin, innokkaat kolmasluokkalaiset odottivat malttamattomina yhteyden aukeamista. Heille oli opettajan toimesta jo etukäteen kerrottu asiasta sekä siitä, että pian näytöllä ilmestyvä etäoppilas on hoitojen myötä hieman eri näköinen, kun he ovat viimeksi tavanneet.

Pienellä vaivalla ja perehdyttämisellä saimme luokan koneen kuntoon ja lähdin oppilaan kotiin. Aamupäivä oli jo aika pitkällä, mutta kotona oven avasi oppilaan äiti kuiskaten, että lapsi nukkuu vielä. Hoidot ovat nyt niin rajut, että yleiskunto on heikko. Lapsen nukkuessa avasimme hänen uuden tietokoneensa ja siinä valmiina olevan ohjelman. Yhteys luokkaan oli nyt muodostettu. Samaan aikaan kotiin oli tullut sairaanhoitaja ottamaan kokeitaan ja lapsi täytyi herättää. Lähdin tässä tilanteessa takaisin koululle, kun taas seuranani ollut englannin opettaja jäi kotiin. Jatkoimme näin laitteiden säätämistä, kunnes tuli kauan odotettu hetki. Sairaanhoitaja oli lähtenyt ja oppilas ilmestyi itse kameran ääreen. Voi sitä riemun ja ilon määrää, mikä luokkaan tuli. Lapset tungeksivat kameran ääreen ja kaikki halusivat tervehtiä ja näyttää kasvojaan kotona olevalle ystävälleen. Vieno ja ehkä häkeltynytkin hymy levisi oppilaan kasvoille. Taustalla oleva äiti seurasi tilannetta jopa hieman liikuttuneena. Tämän enempää perusteluja ei etäopetukselle tarvita. Aivan häkellyttävän hieno tilanne jälleen kerran.

Luokkakaverit halusivat kaikki mukaan!

Luokkakaverit halusivat kaikki mukaan!

Hyvin samanlainen tilanne oli varsinais-suomalaisella koululla muutamia päiviä aiemmin. Siellä saimme tilaisuuden ensimmäisen kerran käyttää Op-Pohjolan lahjoittamia laitteita etäopetuksen mahdollistamiseksi. Toivottavasti myös tämänkaltainen ulkopuolinen apu koulunkäynnin järjestämiseksi poikkeustilanteissa lisääntyy.

Kiitos kaikille, että saan olla mukana kokemassa näitä tilanteita!

Harri

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : maaliskuu 25, 2014 Kategoria/t: Yleistä

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: