RSS

Maskusta!

06 Feb

Kurittulan koululla…

Etäopetus erityistilanteissa – sairaanakin selviää koulussa

Muistan erittäin hyvin helmikuisen pakkaspäivän vuonna 2001. Lahden surullisen kuuluissa kisoissa ei ollut vielä ilmennyt yhtään doping-käryä, odotimme vaimoni kanssa valokuvia laitellen lähtöä seuraamaan paikan päälle noita kisoja.

Yksi puhelinsoitto muutti ajatusmaailmaani, todennäköisesti pysyvästi. Luokkani oppilaan leukemia oli uusiutunut ja he tulisivat koululle tapaamaan minua samalla, kun tyhjentäisivät lapsensa pulpetin. Muistan tuon tapaamisen edelleen. Ei siinä oikein vitsi lentänyt.

Myöhemmin saman keväänä aloimme suunnitella koulunkäynnin järjestämistä oppilaalle. Tiedossa oli, että oppilaani joutuu olemaan pois koko kevään ja myös seuraavan eli viidennen vuosiluokan. Valtaosa ajasta olisi kotona olemista, koska infektioriski olisi koulussa hänelle liian suuri. Sen enempää ajattelematta sanoin äidille, että oppilas voi käydä viidennen luokan uudelleen eli jäädä luokalle. En ymmärtänyt, kuinka paljosta kyseinen oppilas ja koko perhe joutuivat sairastumisen myötä luopumaan. Nyt olin ehdottanut heille, että oppilas luopuisi myös tutusta luokastaan, kavereistaan ja opettajastaan. Tämän asian tiedostettuani, aloin miettiä muita vaihtoehtoja.

Turun saaristossa oli onnistuneesti kokeilu etäopetusta vieraan kielen opiskelussa. Ajatus etäopetuksen käyttämisestä myös kodin ja koulun välillä sai myötätuulta, kun paikallinen puhelinyhtiö järjesti sairastuneen lapsen ja luokkani välille kaksinkertaisen ISDN – yhteyden ja toi luokkaamme videoneuvottelulaitteet. Oppilaan kotiin hankittiin pöytäkone, fax,  kamera ja mikrofoni. Laitteistosta ja sen käytöstä tuli oppilaalleni loistava portti ulkomaailmaan. Hänen äitinsä kertoi, että kun he pääsivät aamuisin sairaalasta kotiin, ensin laitettiin laitteet päälle ja sitten vasta riisuttiin takki. Etäyhteyden avulla koko luokka tiesi luokkakaverinsa kuulumiset ja voinnin, reaaliaikainen tieto poisti mahdollisia pelkoja ja epäluuloja sairautta kohtaan ja ennen kaikkea, kotona, omassa huoneessa olevalla oppilaalla oli tekemistä päivisin. Hän pystyi suorittamaan koulunkäyntinsä samalla, kun sosiaaliset suhteet säilyivät kavereihin. Välituntisin laitteiden avulla lapset vaihtelivat omia kuulumisiaan ja juttelivat kuin lapset normaalistikin. Paluu kouluun ja omaan luokkaan oli helppoa, kun terveydentila sen salli. Kaiken tämän sain huomata uudelleen vuonna 2010, kun jälleen oppilaani sairastui syöpään. Nykyinen tekniikka mahdollisti etäopetuksen järjestämisen vielä helpommin kuin kymmenen vuotta sitten.

Oppilaalla on oikeus opetukseen, myös pitkän sairauden aikana. Kunnan velvollisuus opetuksenjärjestäjinä on mahdollistaa tämä. Etäopetuksen avulla sairastunut oppilas voi ylläpitää sosiaalisia suhteitaan ja suorittaa koulunkäyntinsä muiden mukana. Kotiopetus ( joka tulee myös kalliiksi) ja sairaalakoulu tukevat etäopetusta hienosti, mutta enemmän vain tiedolliselta kannalta. Sosiaaliset suhteet luokkakavereihin puuttuvat.

Tältä pohjalta on erittäin hienoa, että opetushallituksen, yhteistyökumppaneiden ja työnantajiemme avulla voimme nyt levittää tietoa etäopetuksen mahdollisuuksista myös sairaan oppilaan koulunkäynnin järjestämiseksi.

 
Jätä kommentti

Kirjoittanut : helmikuu 6, 2012 Kategoria/t: Yleistä

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

 
%d bloggers like this: